Possuja,possuja

Fincalle kuuluu yksi emakko Hyasintti nimeltään. Hyasintti elelee vapaana lähimaastossa ja tulee yöksi nukkumaan heinävajalle ja tuo siskonsa ja siskon lapset (neljä porsasta) mukanaan. Söpöjä kuin mitkä, mutta rikkovat kaikki ponien aitaukset.  Eivät kunnioita aitoja, vaan kaivavat ja repivät ponien ja vuohien mentäviä reikiä.  Eli teettävät töitä.
Local police pysäytti yhden vierailijamme fincan tiellä ja kyseli ettemme vain ruoki possuja. Ovat maan vaiva ja ovat myös läheisen kerrostalon lemmikkejä, joita asukkaat syöttävät.  Suurimman osan ravinnostaan kuitenkin tonkivat maasta.  Hyvää lihaa, kuulemma. Tuttavamme lupasi lähettää appiukkonsa pyssyn kanssa, niin saamme kinkkua. Aika kädettömiä olemme kuolleen possun kanssa, joten jääköön toistaiseksi.
Jeppe jahtaa myös possuja, yhden possun jahtasi heinävajan nurkkaan ja sai pari muuta koiraa kaverikseen ja possuparka kyyhötti vajan nurkassa.  Kari juoksi hätiin ja sohi kepin kanssa koiria pois possun kimpusta.  Ja sitten Kari oli taas lähdössä pois. Hyvittelen, sovittelen, mutta kaupunkilaismieheni sielu ei tahdo kestää näitä draamoja.

Pikku Teppo

Teppo on itse viattomuus, suloisen söpö pieni poni, joka on välillä tempperamenttinen pikku ilkimys. Älä koskaan seiso takana, muuten tulee sarja potkuja, varsinkin jos herra on syömässä. Sen sai tuta Kari. Sääressä vekki ja mieli mustana.  Ja jälleen oli Karilla majanvaihto agendana. Aivan uusia puolia tässä löytää kumppanistaan. Virkistävää, että kumppani ei olekkaan niin ennalta arvattava.

Iita vasemmalla ja Teppo oikealla.

Sukka ja vuohet isompaan aitaukseen

Sadetta luvassa ja Sukka poni ja vuohet Lissu ja Hessu siirretään isompaan aitaukseen, jossa on sadesuoja.  Ensin korjaillaan aitausta ja siirron suorittaa Hanna.  Ja kohta kahvitellessamme toisen siirron suorittaa Vincent.  Ensin hän sitoo Jepen ja Fridan puuhun kiinni, käy hakemassa Lissun ja Hessun ja vie heidät toiseen pilttuuseen.  Tuosta vaan ja tulee ilmoittamaan toimenpiteestä. Kun ne kerta ovat hänen kavereitaan.
Hyvin nopeasti tajuamme, miksi ovat olleet pienessä aitauksessa. Siat eivät ole pitäneet pikku aitausta läpikulkupaikkana.  Lissu tervehtii meitä aamulla tarassilla, on löytänyt vuohen mentävän aukon. Ja Kari korjaa aitaa ja possut rikkovat aitaa ja Kari korjaa aitaa ja eläimet piti olla se helpoin osa.

Loputkin kanat ja kukko taivaaseen

Hanna ja Vincent tulevat koirien kanssa fincalle.  Jeppe ryntää heti kanojen perään. Yksi ruumis, toinen ruumis ja kaikki ruumiina ja kukko myös. Vincent 4v. surullisena seuraa kanojen kohtaloa. Kukaan meistä ei halua ruveta valmistamaan kanapataa, vaan ruumiit lennätetään rotkoon. Vincentille kerrotaan, että ukki vähän hieroo siipiä ja niin kanat lentävät taivaaseen.  Hän haluaa seurata toimenpidettä. Ukki ei ole lennätystuulella vaan vihainen ja järkyttynyt teurastuksesta.  Kari on siis taas lähdössä pois. Minä olen hiljaa salaa tyytyväinen, että kanoja ei ole, olivat tottuneet olemaan päivät vapaana ja kakkivat terassin lattialle.
Omistaja sanoo, että ei väliä, kanat on korvattu uusilla ennenkin. En kyllä halua uusia kanoja.

Kukko pääsi täällä hengestään.

Tässä vielä naurattaa.

Työtä, raivausta, siivousta...

Kymmeniä jätesäkkejä roinaa. Käyttökelpoisen tavaran pesemistä. Uupumusta, yritän olla niinkuin olisin tyytyväinen, vaikka olen puolikuollut.  Kari epäilee ja on lähdössä joka toinen päivä pois.
Kaiken muun lisäksi heti toisena aamuna kaksi ponia Iita ja Teppo ovat karanneet aitauksestaan ja ovat pihassa.  Tottumattomia kun olemme eläinten (ponien, sikojen, kanojen, vuohien) hoidossa, lähden heti aamutakki päällä houkuttelemaan heitä takaisin aitaukseen, minä edellä ja ponit perässä. Menen edellä kapeaan käytävään, jossa portit pilttuuseen, tajuamatta, että ponit ryntäävät raviin kapeassa paikassa. Kuinka ollakkaan, makaan käytävässä valkoinen kylpytakki päällä. Kylkiluu murtui ja kylpytakki on hevosen p:ssa.  Oppia ikä kaikki.  Kari on taas lähdössä pois.
Hyvittelen ja houkuttelen, katsotaan edes pari viikkoa.
Kari korjaa aitaa ja ponit karkaavat ja Kari korjaa taas aitaa ja ponit karkaavat taas. Erona on, että annamme niiden olla, viemme sitten illan päätteeksi takaisin aitaukseen.

Fincalle 🔦

Oli sovittu, että finca on vapaa meitä varten sunnuntaina 12.10. Omistaja Suomesta lähetti viestiä, että David oli luvannut (lue.vuokrannut) sunnuntaiksi jollekin porukalle, että saavat pitää syntymäpäiväjuhlat siellä ja ovat varmasti aamulla maanantaina poissa. Maanantaina iltapäivällä menimme paikalle, olimme vahvistettuna tyttären perheellä ja naapurissa asuvalla ystävällä ja hänen ystävillään. Olimme valmistautuneet siivousurakkaan ja Davidin tapaamiseen ja avainten luovutukseen. Portin takana oli autoja ja vastassa oli espanjalainen rouva, joka oli ylen hämmästynyt, mitä porukkaa olimme ja sanoi vuokranneensa paikan Davidilta tiistaiaamuun saakka. Siinä sitten ihmettelimme puolin ja toisin, että mitä nyt. Kari oli valmis lähtemään.
Kiusallinen tilanne kaikille osapuolille ja Davidia ei näkynyt missään. Neuvottelujen jälkeen sovimme fincan vapautuvan kello 8 mennessä illalla. Jäimme paikalle seuraamaan tilannetta. Paikalla oli kaikkien meidän ihmisten lisäksi seitsemän koiraa. Ja niinkuin ihmistenkin kesken niin tyhmyys tiivistyi sillä seurauksella, että Jeppe johti porukkaa ja kanat sai kyytiä ja ruumiita alkoi tulla. Kari oli valmis lähtemään toisen kerran.
Kymmeneen mennessä suurin osa juhlijoista oli lähtenyt. Nuoriso jäi sivutaloon pitämään omia juhliaan ja heidät Kari hääti puoleen yöhön mennessä. Talo oli meidän ja portti lukittiin.

Helppo vai haaste?

Meillä oli varattuna kaikki kriteerimme täyttävä talvikoti Espanjassa Mijas Pueblossa, kunnes tyttäreni soitti meille. Hänen tuttavansa finca Mijas Costalla on ollut ilman huolenpitoa vuoden verran ja olisi vuokrattavana luotettavalle eläkeläispariskunnalle.  Niin ja fincan mukana tulisi muutama pelastettu eläin, joista pitäisi huolehtia, mutta se olisi pienin juttu, tyttäreni mukaan, kokonaisuudessa.
Valokuvia ja varoituksen sanoja, ihana rauha, ihanat maisemat, ihana vanha espanjalainen maalaistalo, mutta vuosi siivoamatta. Pari espanjalaismiestä olivat hoitaneet eläinten ruokinnan ja enemmän tai vähemmän myös asuneet tilalla.
Pohdintaa, pohdintaa....

Olimme jo kerran viettäneet puoli vuotta Benalmadenassa kerrostaloasunnossa. Tiesimme, että sitä emme halua.
Minä tiesin heti, että haluan fincalle, mutta päätöksen piti olla yhteinen. Miten kääntää miehen pää!

Vaihtoehtoina oli valmis paketti lattialämmityksineen, takkoineen, meri-, vuorimaisemineen, uima-allas pihassa. Olisimme vain astuneet sisään ja avanneet viinipullon ja nauttineet niinkuin eläkeläiset ainakin.
Tai siis tämä finca.
Työleiri, jolle ei juuri nyt loppua näy.

Kuten jo tekstistä voitte päätellä, valintamme oli finca, tai siis minun valintani, johon mieheni lähti mukaan, myönnän, minun takiani.

Eläkkeelle jäätyäni kaksi vuotta sitten, pohdin mitä haluaisin tehdä.  Pelkäsin elämäni kaventuvan. Ja nyt tässä olisi tilaisuus kokea jotain ihan uutta. Mainostin miehelleni tätä seikkailuna, johon nyt ja vain nyt olisi elämämme tilaisuus. Mummon ja papan sileitä oli jo ollut pari vuotta, nyt haastamme itsemme🍷🍷