lauantai 12. joulukuuta 2015

Majan muutto

Niinhän siinä sitten kävi monen tekstiviestin jälkeen, että landladyn mielestä vika oli minussa ja koirasta ei luovuta.

Siispä asunnon etsimiseen ja samalla ystävämme Saija oli kylässä meillä kaiken tämän shown keskellä.

Asunto löytyi Mijas Golfin vierestä, näköala golf kentälle ja vuorille, mutta MERI EI NÄY.
Olemme alimmassa kerroksessa kolmikerroksisessa talossa, toiselta puolelta taloa terassi maan tasolla ja ruohikkoa niin. että koirat voi pissattaa. Toisella puolella terassi korkeammalla. Ja meillä on takka!!!!

Olemme ihan toisessa maailmassa, pieni surutyö, mutta näin nyt.

Muutimme heti, kun saimme asunnon ja Saijan avustuksella homma hoitui nopeasti.




Meidän terassi etupihan puolella




Terassi takapihan puolella
Ulko-ovi
Näkymä takaterassilta

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Omat koirat eivät pure....

Sensijaan Bono otti kunnon otteen käsivarrestani, kun yritin estää häntä nousemasta sänkyyn, joka ei ollut hänen reviiriään.  En sitten lähtenyt ottamaan siinä tilanteessa johtajuutta suuremmilta vahingoilta välttyäkseni. Bono on kaltoinkohdeltu tanskandogi, joka on tarkka paikoistaan ja ruuistaan, mutta nyt hän ylitti rajan.  Kirjoitin landladylle tilanteesta, hänen kommenttinsa; harmillista, luulin jo alunperin tehneeni selväksi, että Bonon täytyy antaa olla siellä missä hän on????
Ajattelemme landladyn kanssa täysin eri tavalla koiran paikasta perheessä.  Olemme siis pattitilanteessa.  Minä sitä mieltä, että koiran päivät päättyvät tähän ja landlady ei halua luopua koirasta.
Kari jossain vaiheessa taas kerran "lippua ostaessaan"kysyi minulta, että missähän minun rajani menevät. Tässä ne nyt ovat, en voi elää koiran kanssa,  johon en voi luottaa.
Nyt odotamme landladyn vastausta, mitä hän aikoo Bonon kanssa tehdä.

Tämä accidentti tapahtui illalla ja veren tulo ei loppunut yön aikana ja kipu oli melkoinen, joten jo vähän harkitsin lääkäriin lähtöä.  Tuumausta, milloinkas sainkaan edellisen tetanuksen, siitähän on jo 11 vuotta.  Karin painostuksesta lähdimme sairaalan ensiapuun.  Kokemus sinänsä seurata kolmen tunnin ajan espanjalaisen ensiavun asiakkaita ja toimintaa.  No, sain tetanuksen ja hoidon ja antibiootit ja käskyn mennä puhdistuttamaan haavoja paikalliseen terveyskeskukseen parin päivän päästä??? Kaikki hoidettu ja ei maksanut mitään, paitsi antibiootit ja särkylääkkeet ja vatsansuoja-aineet 18 euroa.
Bono 7v

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Tasapaino löytynyt

Nautimme molemmat, siis nautimme tästä paikasta.  Tasapaino alun vaikeuksien jälkeen on löytynyt. Puuhaa riittää sopivasti, mutta eläminen ja asuminen onnistuu ilman pakkoa tehdä jotain.
Talvi on selkeästi tullut tällä viikolla, vielä viime viikolla vieraamme kävi uimassa meressä.  Päivittäisen lämpötilan erot ovat huikeita.  Yhtenä aamuna oli +4 ja päivällä +20.  Sisällä ei tietenkään ole +25, kuten totuimme Suomi kodissa, mutta tähänkin tottuu,villasukat jalkaan ja villaista päälle.
Vaihtoehtona pohdimme haluaisimmeko asua vaikka Thaimaassa, mutta ei sovi meille.  Sinne on ihana mennä vaikka kuukaudeksi talvella, mutta Espanja on kuitenkin se toinen kotimaa meille.

Vincentin ja muidenkin puuhamaa

Ihana olla lähellä lapsenlasta ja ikävä olla kaukana toisesta lapsenlapsesta. Kaikkea ei voi saada.



Iita pesulla




Sukka kuivumassa pesun jälkeen
Odotamme saavamme  Noelin perheineen tänne myös jossain vaiheessa.  Vincent oli yökylässä ja nauttii eläinten kanssa puuhaamisesta ja puutarhan hoidosta ja tietenkin nannat, jäätelöt ja muut vapaudet kuuluvat mummilaan.
Vincent ja Lissu


perjantai 20. marraskuuta 2015

Lomaa

Ensimmäinen vieraamme Suomesta saapui ja meillä alkoi LOMA.
Lähdimme heti seuraavana aamuna Rondaan.  Yksi syy oli landladyn lähdön viivästyminen.  Ronda on aina ja ehdoton käymisen arvoinen paikka.  Historia havisee joka portaalla. Viivyimme pimeään saakka ja tie on haasteellinen valoiseen aikaankin.  Korkeusero noin 1200m.

Landladyn lähtö oli perjantaina ja torstaina istuimme viinilasillisen verran yhdessä ja erosimme kaikessa ystävyydessä kohteliaasti.

Vietimme viikon loman vieraamme kanssa, joka mieltyi fincaamme ja ympäristöön.


maanantai 9. marraskuuta 2015

Landlord (lady) saapui

Landlord laittoi viestiä Suomesta, että tulee järjestelemään asioitaan Espanjaan. Kiva, tavataan ja saadaan enemmän tietoa fincasta ja eläinten hoidosta. Edellisenä päivänä, kun hänen oli määrä saapua , sain viestin, että tulossa ollaan ja viivyn noin viikon ja toivottavasti en ole häiriöksi. Mitä, mitä, aikooko hän asettua asumaan meidän kanssamme fincalle.  Kyllä. Ei tullut mieleenikään tällainen mahdollisuus.
Hän on ollut nyt täällä kymmenen päivää.  Jaamme jääkaapin ja asumme samaa taloa.
Kerroin mielipiteeni asiasta ja kohteliaasti pyysin lähtemään niin pian kuin mahdollista.
Tähän ikään tällainen tapaus ensimmäistä kertaa elämässäni.

Finca

Finca käännetään suomeksi sanalla omaisuus.  No omaisuushan tämä on, mutta ei meidän.  Lainaa vaan.....ja sanoisin, että onneksi.  On vähän kuin olisi maalaistalossa/kesämökillä, mutta ei ihan kuitenkaan.  Tämä finca on yli satavuotias ja jokainen omistaja on lisännyt joitakin rakennelmia perusfincaan.  Norjalaispariskunta on kunnostanut tätä raunioista, saksalaispariskunta lisäsi yhden rakennuksen ja suomalainen omistaja on tehnyt tehnyt tästä nykyisenoloisen.

Kiviseinän paksuus on 50cm ja ikkunat ovat 50x50cm.  Sisällä on pimeätä ja viileätä. Iso takka kuuluu olennaisesti fincalle. Oviaukko on 80cm, joten isojen sohvien sisäänvienti on mahdotonta. Vierastalossa oviaukot ovat 70cm. Lisäksi ovien ja ikkunoiden edessä on rautaportit.  Finca on tietenkin valkoiseksi kalkittu.

Vesi tulee omasta säiliöstä, jolle kiivetään noin 50m ja sinne sitten kiivetään noin kerran viikossa täyttöpuuhiin.   Omaan säiliöön vesi tulee kaupungin säiliöstä.  Miksi pitää olla oma säiliö välissä, no siksi, että fincan vesiputket ovat vanhat ja eivät kestäisi kaupungin veden painetta.  Sitä vettä siis tulee liruttamalla.  Jätevesiputket ovat samaa kaliperia, vessapaperit menee roskikseen ja pönttöön vain se itte.

Kuuma vesi lämpiää kaasulla ja suihkussa ei saa olla kiire. Vesi on joko kuumaa tai kylmää, mutta sopivan sekoitussuhteen löytyminen ei ole vielä kuukaudessa onnistunut.

Tiskikone ja pyykkikone pelaavat.

Keitetään ja paistetaan kaasulla.

Olemme vajaan kymmenen minuutin päässä lähimmästä kaupungista ja silti ihanan rauhallisessa paikassa.  Toisella puolella näkyy vuoret ja toisella meri.

Vesi tuli sisään.

Lissun kanssa tuolia kokoamassa.






Vesisäiliön täyttöä

Vesisäiliöltä

Maisema merelle


torstai 5. marraskuuta 2015

Possuja,possuja

Fincalle kuuluu yksi emakko Hyasintti nimeltään. Hyasintti elelee vapaana lähimaastossa ja tulee yöksi nukkumaan heinävajalle ja tuo siskonsa ja siskon lapset (neljä porsasta) mukanaan. Söpöjä kuin mitkä, mutta rikkovat kaikki ponien aitaukset.  Eivät kunnioita aitoja, vaan kaivavat ja repivät ponien ja vuohien mentäviä reikiä.  Eli teettävät töitä.
Local police pysäytti yhden vierailijamme fincan tiellä ja kyseli ettemme vain ruoki possuja. Ovat maan vaiva ja ovat myös läheisen kerrostalon lemmikkejä, joita asukkaat syöttävät.  Suurimman osan ravinnostaan kuitenkin tonkivat maasta.  Hyvää lihaa, kuulemma. Tuttavamme lupasi lähettää appiukkonsa pyssyn kanssa, niin saamme kinkkua. Aika kädettömiä olemme kuolleen possun kanssa, joten jääköön toistaiseksi.
Jeppe jahtaa myös possuja, yhden possun jahtasi heinävajan nurkkaan ja sai pari muuta koiraa kaverikseen ja possuparka kyyhötti vajan nurkassa.  Kari juoksi hätiin ja sohi kepin kanssa koiria pois possun kimpusta.  Ja sitten Kari oli taas lähdössä pois. Hyvittelen, sovittelen, mutta kaupunkilaismieheni sielu ei tahdo kestää näitä draamoja.





keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Pikku Teppo

Teppo on itse viattomuus, suloisen söpö pieni poni, joka on välillä tempperamenttinen pikku ilkimys. Älä koskaan seiso takana, muuten tulee sarja potkuja, varsinkin jos herra on syömässä. Sen sai tuta Kari. Sääressä vekki ja mieli mustana.  Ja jälleen oli Karilla majanvaihto agendana. Aivan uusia puolia tässä löytää kumppanistaan. Virkistävää, että kumppani ei olekkaan niin ennalta arvattava.
Iita vasemmalla ja Teppo oikealla.

Sukka ja vuohet isompaan aitaukseen

Sadetta luvassa ja Sukka poni ja vuohet Lissu ja Hessu siirretään isompaan aitaukseen, jossa on sadesuoja.  Ensin korjaillaan aitausta ja siirron suorittaa Hanna.  Ja kohta kahvitellessamme toisen siirron suorittaa Vincent.  Ensin hän sitoo Jepen ja Fridan puuhun kiinni, käy hakemassa Lissun ja Hessun ja vie heidät toiseen pilttuuseen.  Tuosta vaan ja tulee ilmoittamaan toimenpiteestä. Kun ne kerta ovat hänen kavereitaan.
Hyvin nopeasti tajuamme, miksi ovat olleet pienessä aitauksessa. Siat eivät ole pitäneet pikku aitausta läpikulkupaikkana.  Lissu tervehtii meitä aamulla tarassilla, on löytänyt vuohen mentävän aukon. Ja Kari korjaa aitaa ja possut rikkovat aitaa ja Kari korjaa aitaa ja eläimet piti olla se helpoin osa.



Loputkin kanat ja kukko taivaaseen

Hanna ja Vincent tulevat koirien kanssa fincalle.  Jeppe ryntää heti kanojen perään. Yksi ruumis, toinen ruumis ja kaikki ruumiina ja kukko myös. Vincent 4v. surullisena seuraa kanojen kohtaloa. Kukaan meistä ei halua ruveta valmistamaan kanapataa, vaan ruumiit lennätetään rotkoon. Vincentille kerrotaan, että ukki vähän hieroo siipiä ja niin kanat lentävät taivaaseen.  Hän haluaa seurata toimenpidettä. Ukki ei ole lennätystuulella vaan vihainen ja järkyttynyt teurastuksesta.  Kari on siis taas lähdössä pois. Minä olen hiljaa salaa tyytyväinen, että kanoja ei ole, olivat tottuneet olemaan päivät vapaana ja kakkivat terassin lattialle.
Omistaja sanoo, että ei väliä, kanat on korvattu uusilla ennenkin. En kyllä halua uusia kanoja.



Kukko pääsi täällä hengestään.

Tässä vielä naurattaa.