sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Omat koirat eivät pure....

Sensijaan Bono otti kunnon otteen käsivarrestani, kun yritin estää häntä nousemasta sänkyyn, joka ei ollut hänen reviiriään.  En sitten lähtenyt ottamaan siinä tilanteessa johtajuutta suuremmilta vahingoilta välttyäkseni. Bono on kaltoinkohdeltu tanskandogi, joka on tarkka paikoistaan ja ruuistaan, mutta nyt hän ylitti rajan.  Kirjoitin landladylle tilanteesta, hänen kommenttinsa; harmillista, luulin jo alunperin tehneeni selväksi, että Bonon täytyy antaa olla siellä missä hän on????
Ajattelemme landladyn kanssa täysin eri tavalla koiran paikasta perheessä.  Olemme siis pattitilanteessa.  Minä sitä mieltä, että koiran päivät päättyvät tähän ja landlady ei halua luopua koirasta.
Kari jossain vaiheessa taas kerran "lippua ostaessaan"kysyi minulta, että missähän minun rajani menevät. Tässä ne nyt ovat, en voi elää koiran kanssa,  johon en voi luottaa.
Nyt odotamme landladyn vastausta, mitä hän aikoo Bonon kanssa tehdä.

Tämä accidentti tapahtui illalla ja veren tulo ei loppunut yön aikana ja kipu oli melkoinen, joten jo vähän harkitsin lääkäriin lähtöä.  Tuumausta, milloinkas sainkaan edellisen tetanuksen, siitähän on jo 11 vuotta.  Karin painostuksesta lähdimme sairaalan ensiapuun.  Kokemus sinänsä seurata kolmen tunnin ajan espanjalaisen ensiavun asiakkaita ja toimintaa.  No, sain tetanuksen ja hoidon ja antibiootit ja käskyn mennä puhdistuttamaan haavoja paikalliseen terveyskeskukseen parin päivän päästä??? Kaikki hoidettu ja ei maksanut mitään, paitsi antibiootit ja särkylääkkeet ja vatsansuoja-aineet 18 euroa.
Bono 7v

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti